Hey Jude!
...tai kuka nyt ikinä oletkaan.
Tämä on siis Encoreksi kutsuttu musiikkiblogi, jota pitelee pystyssä GingerBread, eli minä. Hei! *vilkuttaa*
Musablogi, tai blogi ylipäätään, on minulle kohtalaisen uusi projekti, Encore on perustettu vuoden 2010 syyskuussa, mutten kuolemaksenikaan muista, minä päivänä... Blogin sijaan olen pitänyt (ja pidän edelleen) yhtä hoitolaa ja yksiä lemmikksivuja.
Musablogit ovat meillä suomessa vielä suhteellisen harvinainen ilmiö. Miksi siis juuri se? No, taisin olla kiinnostunut bloggaamisesta, mutta tuumin, että aika ei riitä, eikä pelkästä omasta elämästä kirjoittelu olisi hauskaa (huom!minun mielestäni), vaikka moisia blogeja onkin hauska lukea. Sitten eräänä päivänä luin jostain, olisiko ollut peräti Demi-lehdestä, että musablogit ovat tulossa muotiin. En ole mikään ilmiöiden perässä juoksija, mutta kiinnitin siihen huomiota, koska en ollut ikinä kuullut musablogeista, ja sellainen olisi täydellinen blogityyppi minulle.
Ei, en kuitenkaan ryhtynyt tuumasta toimeen, vain leikittelin ajatuksella ilman vakavampia tarkoituksia. Se olisi ollut hauskaa, mutta ei niin kiehtovaa, että sellainen olisi ollut pakko saada. Sitä paitsi, halusin käyttää html-kieltä, enkä tiennyt yhtään sivustoa, joka teki valmisulkoasuja blogeja varten.
Sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä. Aloin tuumia blogijuttua useammin ja useammin, mutta mieleni torjui sen luonnostaan. Olin päättänyt, että jos tekisin blogin, tekisin sen vasta, kun osaisin itse tehdä ulkoasuni. Sitten eräänä päivänä satuin päästämään aatten suustani: "Äiti, mä oon miettiny, että mä voisin pitää sellasta musablogia, jos mä löydän sopivan ulkoasun, tai onnistun tekemään sellasen." Ja kun ajatus oli päässyt ilmoille, innostuin tosissani.
Tartuin hiireen ja aloin rakentaa. Poimin jostain copiointisivulta malliulkoasuja ja muokkasin niiden avulla ulkoasun Encoren vrs. 0.1:n. Vaikea uskoa, että siitä on vasta muutama kuukautta.
Toisin sanoen,
Sitten päätin vain hieman uudistella Encorea. I mean, miksi ei? :D
Ulkoasusta vielä sen verran, että tälläkertaa kaikki on omatekemää: Kuva, otsikko, patternkin! Olen ylpeä! ^__.__^
Kuvassa esiintyy meidän luokan basisti. Hänen >> DeviantArtinsa <<. Yhtenä maanantaina hän vain käveli kouluun uudessa hupparissa, ja upouudessa tukassa (ennen melkein musta), ja ihastuin hänen asuunsa niin, että halusin tehdä siitä ulkoasun. Tuossa se ei näy niin hyvin kuin pitäisi, mutta poseeraus ei ole helppoa...
<-- Tsekatkaa kasettipaita! Cool 0o0.
Ai niin minunhan piti puhua ihan lyhyesti... No luettehan nyt edes jotain? Enhän säikyttänyt teitä pois? Ja kommentoikaa!
Jaarittelija,
-GingerBread
24.4.2011: ESC = Escape Eurovision Song Contest!
► Nyt soi: Lena - SatelliteTänään on musiikin päivä! Monet pitävät Euroviisuja isona kasana turhaa glitteriä, ja huonoja kappaleita, mutta minulle ne ovat musiikin festivaali. Koko Euroopan yhtenäisyyden tunne on käsin kosketeltava. Vaikka en kaikista kappaleista pitäisikään, rakastan Euroviisujen katsomista, kommentaattoreiden höpötystä, valvomista, ja kaikkea sitä, mitä Euroviisut edustavat. Ja osiin kappaleista rakastuu! Aina kun kuulen Lenan Satelliten, nousee hymy koviin asti.
Rakastan hänen esiintymistapaansa, aksenttiaan ja yksinkertaista tyyliään!
Minulla on aivan omat Eroviisutapani. En ikinä katso semifinaaleja, tai kuuntele kappaleita etukäteen (En ole edes kuullut Paradise Oskaria vielä kokonaan) Mutta jälkeenpäin kuuntelen suosikkejani koko kesän. Tässä suosikkejani viimevuodelta.
Ohohohohoo! Lenan lisäksi fanitin kaverini kanssa tätä kappaletta viime vuonna. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta sehän siinä juuri niin hienoa. Kunnon bilebiisissä ei tarvitse mitään sanoituksia ollakkaan. Sitä paitsi, niinkuin tuo BBC:n(kö?) juontajakin tuossa levyllä sanoo: "C'mon, admit it, you enjoyed it!
Kun olin viime kesänä Ranskassa, ostin Jessy Matadorin levyn, sitä kun ei Suomesta saa. Myyjä oli jotenkin ihanan ilahtunut, kun halusin ostaa heidän Euroviisuedustajansa levyn : D.
Oi oi! Tämä on jotenkin niin ihana! Yllättävän hyvin tuo jätkä jatkaa esitystä, vaikka tuo yksi idiootti onkin tuonne päässyt pilaamaan koko jutun. Vaikka siitä hyvästä Espanja sai uuden esiintymiskerran, mikä mielestäni oli täysin oikeutettua. Tämä on niitä juttuja, jotka ansaitsevat less than three'n: <3
Koko loppukevään tämä kulki meidän porukoissa nimellä "Saksofonistilaulu". Tuo soittaja vaan on niin paras! On tämä biisi muutenkin hyvä, muttei mitenkää erityinen ilman noita bilettäviä soittajia.
Aluksi inhosin tätä kappaletta syvästi. Siinä oli oli niin typerät sanat solistin esitysasusta puhumattakaan. Ja toi Ee-e-eee e-e-e-e-eee... Mutta kuunneltuani sitä jonkunaikaa - masokistisista syistä - aloin itse asiassa pitää siitä. Älkää kysykö miksi. olen varmaan sairastumassa mielenhäiriöön...
Loving this, seriously. Tell me everything will be ok, before I fall... Tämä on ihana, ihana kappale... Rakastan tarinaa taiteilijasta, jota painostetaan "kunnostautumaan" niin voimakkaasti, että hän alkaa itsekin epäillä itseään. Mutta silti, aina on vain hän ja hänen kitaransa. Tapahtui mitä tahansa
Mmm... jatkan myöhemmin, varmaan ensiviikonloppuna. Minä lähden Wickediin!!!
Edit:// En jatkakaan enää tätä postausta. Jätän 2010 viisut rauhaan ja postaan ihan erikseen tämävuotisista. HUOM, tässä eivät olleet läheskään kaikki suosikkini. Eniten pidin kuitenkin Satellitesta. -GingerBread
Posted:17:48 14/5/2011 Edited:no editing done Comment Read Comments
24.4.2011: K-Poppia ja hyväntekeväisyyttä
► Nyt soi: Black Eyed Peas - Where is the love?Ladies and gentlemen! Give a big hand to the laziest blogger of the year: GingerBread!
Hups... Mitä tässä voi sanoa? En aio ladella tekosyitä, minä olen laiska! Hirveä ihminen! Antakaa anteeksi! Ei ihme, ettei kukaan lue blogia, jota ei koskaan päivitetä... Mutta olen täällä nyt, and that's all that matters, vai mitä?
Eilen uskaltauduin Annyeog Partyyn ihka ensimmäistä kertaa elämässäni. And JAG HAR INTE ANY PICTURES, sorry. Olen kuunnellut j- ja k-poppia hyvin vähän, ja suoraan sanottuna, en ymmärrä siitä mitään : D. Luen suhteellisen paljon mangaa + muuta vastaavaa, mutta en tosiaan laskisi itseäni "niihin piireihin", voisi sanoa. Ihan järkyttävän hauskaa oli kuitenkin, kunhan pääsin ujoudesta ja uskaltauduin tanssahtelemaan (EN osaa tanssia!). Kuten sanoin, en moisesta musiikista mitään ymmärrä, mutta tässä kappale, josta ainakin porukka tuntui tykkäävän eniten:
Jos joku ei tiedä Annyeong partyä (mistä en ketään syyllistä), niin klikatkoon tästä.
Kaiken kaikkiaan, tykkäsin musiikista. Se oli oikeastaan ihan samanlaista kuin amerkkalainen vastaava, mutta koreaksi. Ja silti, se oli tehty jotenkin erilaisella tyylillä. Se oli niin... korealaista! Kolme hurraa-huutoa mun selittäjän taidoille...
Tykkäsin, saa mua pyytää uudelleenkin!
Tänään mulla oli etuoikeus osallistua Idols tekee hyvää-tapahtumaan, kiitos äitini työpaikan ja kollegan. Tack! Tosin on pakko myöntää, että en minä sinne niiden Idols-finalistien - tai semifinalistien, ihan sama - takia mennyt. En ole edes seurannut koko ohjelmaa! (Ja sitten kutsun itseäni musiikkibloggariksi... Mutta kun! Kuka enää jaksaa sitä formaattia?) Mutta konsertti on aina konsertti, ja musiikki = aina kiva : D. Poimin siis toisen Annyeong-seuralaiseni kainaloon ja lähdin Lintsin Peacockiin (riikinkukot on ihania BTW). Pakko kyllä sanoa, että koko homman yleisökohtelu oli kauniisti sanottuna huonosti organisoitu. Lipuissa luki: Ovet aukeavat klo 17:45, salissa oltava 18:45. No todellisuudessa, Linnanmäen portit avattiin 17:45, tai oikeammin 17:05... Sitten me ahtauduttiin sinne Peacockin salin oven eteen tunniksi, koska ne ei päästänyt meitä sisään ennen 18:45! Mua ahdistaa vieläkin ajatella sitä säätöä!
Nautin itse konsertista enemmän kuin etukäteen ajattelinkaan. En oikeastaan edes kunnolla tiennyt, ketä siellä esiintyy, ja sitten, se mukava setä (ohjaaja, kai) ilmoittaa ennen koko shown alkua, että HURTS TULEE! Olin niin innoissani, tykkään Hurtsista ihan tajuttomasti!
Konsertti alkoit aikaisempien Idols-voittajien (ja Pete Parkkosen [?]) coverilla Beatlesien Help-biisistä. Se oli aika nostalgista, jopa Ilkka Jääskeläinen oli siellä! Ja tykkäsin esityksen aloittaneesta video-pätkästä, jossa Anna Puu ja Anna Abreu laulavat siitä alkusäveliä~ Kaksi Annaa : D. Maija Vilkkumaan ja sen jonkun jätkän esityksestä en välittänyt, mutta Maija on aina kiva x3. Tarja Turunen ja Jyrki 69... Voi luoja... *hakkaa päätään näppäimistöön:*
gyftcv
gh
ghv
ghv
ghj
gtyfcv
gyft
Ei mutta oikeesti, kuka sitä Turusta oikeesti jaksaa ilma Nightwishia. Ja joku Jyrki 69, mistä se tuli? (Joo, tiedän kyyllä kuka se on, ja siksi juuri). Okei, se biisi oli ihan hyvä, mutta kun se Tarja kailotti sitä sillä tavalla. Sen ooppera-vibraatto ei sopinut siihen yhtään, tai ainakaan se ei käyttänyt sitä oikeissa kohdissa. ASD.
Ketäs muita siellä oli? Äh, alkaa muisti jo pettää... Mariko oli ihan kiva, ei kyllä yhtään sen biisi. Amorphiksesta (kirjotetaanko se noin?) en välittänyt tippaakaan, Reckless love, oli ok, mutta Ah Hurts. Joo, en aio ruveta fanityttöilemään, en ole edes ikinä ajatellut itseäni Hurts-fanina, vaikka musasta pidänkin. Eikä se ollut mitenkään poikkeuksellisen eeppinen esitys, vaikka tykkäsinkin siitä minimaalistisesta esiintymistyylistä, mikä hänellä oli. Ja kuulostamatta pervolta, tykkäsin myös tanssitytöistä :). Ihan okeasti, ihannoin tanssia ylipäätään ihan tajuttomasti, ja olisi ihanaa taitaa moista. Joskus kun kuuntelen hyvää musiikkia, tekesi vain mieli purkaa "hurmio" liikkeeseen, ja sitä usein teenkin, mutta kun en osaa. Siis, jos saisin opetusta, voisin osatakin, mutta nyt tunteet jäävät puolitiehen, kun en oikein osaa tehdä, sitä mitä haluaisin. Anyway (takaisin asiaan) kokemuksesta ihanimman teki se, että en tiennyt siitä etukäteen, ja sitten se vain lyötiin kasvoilleni : "Tänään täällä esiintyy myös Hurts suoraan englannista!"
Mitä tärkeintä, tämä ilta on iskostanut minuun jälleen sen tunteen, että halua auttaa. Minä haluan lähteä Afrikkaan, Aasiaan, Haitille, minne tahansa, ja auttaa. Enkä aijo jättää sitä tähän. Minä teen, mitä minun on tehtävä. Mä pystyn painovoiman murtamaan.
Ja sitäpaitsi: We are the world, ja se on totuus. Me emme voi paeta näitä kliseitä, sillä ne ovat totuus. Emme voi tehdä muuta kuin oman osamme, mutta on itsekästä jäädä ruikuttamaan, ettei se auta mitään, aina pitää yrittää, aina täytyy yrittää. Sillä samalla sisulla, jolla jääräpäisesti juokset kohti leffateatteria, vaikka tiedät ettet enää ehdi näytökseen. Ihmeen voi saavuttaa vain jos uskoo.
-GingerBread
P.s. Menen katsomaan Wikedin uudestaan! Luin jostain, että viimeinen näytös on toukokuussa, ja minut valtasi paniikki: Mitä jos en enää koskaan näekkään sitä? Enkä näekkään! Ja äkkiä varasin liput viimeiseen näytökseen. Se on hyvästini Wikedille!
Posted:23:18 24/4/2011 Edited:no editing done Comment Read Comments
27.1.2011: It feels like christmas! (joulu osa 1/3)
► Nyt soi: Lissie - Cockoo!No niin! Piskuinen joulutaukoni vähän venähti, niin kuin niillä usein on tapana. Sen aikana ehdin opetella uuden joululaulun, laulaa useita sooloja ja koukuttaa itseni Gleehin. Koska aikaa on ehtinyt kulua, saatte kuulla musapuuhistani kolmiosaisessa joulupostauksessa.
'Musapuuhastelu'... Ihankuin kirjoittaisi lastenkirjaa.
On hassua huomata että vaikka minusta niin pitkään tuntui, etten millään jaksaisi postata, nyt kun vihdoin teen sen, tuntuu, kuin olisin kaivannut sitä kovastikkin :). Let's start!
Aloitetaan aivan alkujoulukuusta: Minulle saapui paketti! Kun emme äitini kanssa olleet onnistuneet löytämään Owl Cityn levyä mistään, tilasimme sen lopulta netistä (kuten taisin kommenttikirjassa mainitakin), ja tuona ihanana torstai-iltana se odotti minua keittiön pöydällä. Ei kun lätty koneeseen ja nupit kaakkoon!.
OWL CITY OCEAN EYES DELUXE! Ooh, ette ikinä usko, miten innoissani sinä iltana olin.
15.6.10 koitti viimein niin kovin hehkuttamani joulukonsertti (ks. marraskuu 2010). Meidän luokkamme esitti Jänöjussin mäenlaskun ensimmäisinä joulukonsertin historiassa, ja yhden toisen kappaleen, jonka nimeä en muista. Joka tapauksessa siinä lauletaan huilun helinästä.
Esitys oli hieno, kuten viime vuonnakin. Erityisesti pidin Ketun joululaulu -akapellaesityksestä.
Minun Hallelujah-sooloni meni hyvin. Laulu oli ison kuoron ohjelmistossa ensimmäisenä, ja minusta oli ihana laulaa sitä. Ja sitten, kun kaikki kappaleet, mukaan lukien "Grande finalemme" Happy Christmas oli esitetty, alkoi takanani supatus: "Hallelujah, hallelujah". Luulin, että kaikki huokasivat helpotuksesta päästessään pois korkkareistaan, mutta sitten opettajamme antoi huiluille merkin ja sanoi: "Otetaan vielä loppulauluksi Hallelujah." Pöyristyneenä hain mikrofonin ja lauloin sooloni uudestaan. Oli hienoa saada isot aploodit ja kumartaa opettajan vierellä, ennen kuin kaikki lähtivät kotiin. Se oli hienoa.
Saman viikon perjantaina, ties monesko päivä, pääsin taas laulamaan sooloa - tälläkertaa hieman erilaisessa tilaisuudessa. Uskonnon opettajamme oli etsinyt solistia pienelle Maria-kuvaelmalleen, ja musiikinopettaja oli ehdottanut minua. Tietämättä mihin joutuisin, lupauduin tekemään Marian osan. Se oli enemmän tai vähemmän nöyryyttävää. Kävelin alttarille yöpukua muistuttavassa kaavussa ja kiljuin mikrofoniin, että : "Oon Maria kaunis ja viaton, nuori morsian kukoistavin" ja lopuksi vielä kävelin kunnon kierroksen Joosefin käsipuolessa. Anelemalla anelin, ettei minulle pistettäisi raskausmahaakin...
Jatkan sitten toiste, ja kerron, mitä tein varsinaisena jouluna!
-GingerBread
Posted:20:15 27/1/2011 Edited:no editing done Comment Read Comments